VAARALLINEN LEIRI VUONNA 2025 – TARINA

Vaara’25 leiriläiset tekivät tarinan leiristä nimeämällä adjektiiveja tietämättä millainen tarinan pohja on. Tässä on lopullinen tuotos. Adjektiivit ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Olimme odottaneet surullista leiriä jo monta iloista viikkoa. Valmistautuneet siihen pakkaamalla niin omat isot kuin lippukunnan yhteisetkin punaiset tavarat.

Vihdoin koitti hetki astua outoon leiribussiin ja tylsä matka alkoi. Ja millainen kauneus matkasta tulikaan! Kuski oli sininen  ja tie leiripaikalle pörröinen. Bussin tunnelma oli ruma ja ilmassa leijui hullunkurinen jännitys.

Vihdoin päästyämme oranssiin Kiviniemeen, meitä odotti väsynyt leirialue, täynnä rempseitä telttoja ja ilkikurisia johtajia.

Illan aikana me teimme oudot iltatoimet ja kömmimme vihreisiin telttoihimme joissa utelias unikin lopulta tuli.

Lauantaiaamuun heräsimme iloisesti nukutun yön jälkeen ja hupsu aamupala johdatti meidät ensin rottamaiseen lipunnostoon ja sitten kohti ensimmäistä möykkyistä rastia. Sää lauantaina oli raidallinen.

Päivän ensimmäinen rasti oli töyssyinen. Toinen rasti oli komea. Ja kolmas rasti oli suorastaan lahjakas.

Lounaaksi meillä oli jännittävää leirikokkien laittamaaseikkailullista ruokaa. Astiat tietysti tiskattiin luonnonläheisellä linjastolla koska astiat oli isoja.

Leirillä oli vielä monta uteliasta rastia ennen kuin päästiin tälle vihreälle iltanuotiolle. Tällä mielenkiintoisella iltanuotiolla me mustat leiriläiset haluamme sanoa meidän pehmeille leirintekijöille ihanat kiitokset. 

Erityisesti kiitämme ovelaa muonitusta, sillä tämäkin oivallinen leiri marssii hersyvällä vatsallaan. Ja leirin jälkeen tunnelma oli vielä karvaisempi kuin koskaan.